Kriisipäätöksiä
Olemme viime aikoina saaneet seurata lehdistä poliitikkojen, opiskelijoiden ja työmarkkinajärjestöjen välistä nokkapokkaa uusista lakiuudistuksista. Kaiken tämän taakse jäävät helposti asiat, joista keskustellaan.
Mielestäni Matti Vanhanen tiivisti vaihtoehdot hyvin keskiviikon (4.3.2009) Aamulehdessä: “ leikataan menoja, nostetaan veroja tai pidennetään työuria.” Monet oppositiossa kritisoivat vain sen takia, että hallitusta tulee aina kritisoida. Mielestäni kritiikin sijaan tulee esittää konkreettisia ehdotuksia eikä aina vain taistella muutosta vastaan.
Tilastojen (Tilastokeskus 2007) mukaan yli 65-vuotiaiden osuus koko Suomen väestöstä ennustetaan nousevan 16 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Haluaisinkin kuulla mitä suunnitelmia päättäjillä on tämän suhteen. Nykyistä järjestelmää ei vain voi ylläpitää tulevalla väestörakenteella. Jostain on tingittävä…
Mielestäni verojen korotukset voi haudata saman tien, sillä se ei tekisi työn teosta ainakaan nykyistä houkuttelevampaa, jolloin kokonaisverotulot laskisivat. Menojen leikkaukset ja työuran pidentäminen jäänevät siis vaihtoehdoiksi. Jos kumpaankaan ei kuitenkaan olla valmiita, niin mistä rahaa sitten saadaan, kun valtionvelka on jo muutenkin nousussa?
Hyvänä esimerkkinä toimii valmisteilla oleva yliopistolakiuudistus, jonka avulla yliopistot saavuttaisivat taloudellisen autonomian ja voisivat helpommin hankkia ulkopuolista rahoitusta. En vain pysty ymmärtämään, miten laista on tullut niin kauhea kohu, ja Tampereen yliopistolla on muun muassa perustettu ”Toimiva yliopisto” – järjestö vastustamaan lakiuudistusta. Mistä yliopistot aikovat tulevaisuudessa sitten saada laadukkaaseen tutkimukseen ja opetukseen vaadittavat rahat, kun valtion menoja on pakko karsia? Yksityinen sektori tai toiveajattelulla saatavat miljoonalahjoitukset jäänevät ainoiksi vaihtoehdoiksi, joita kuitenkin lakia vastustamalla juuri torpataan.
On todettava, että hallitus on ollut ripeä toimissaan, mutta kriisitilanteissa tulee toimia nopeasti. Päättäjien tulisikin hetkeksi unohtaa poliittinen peli, ja keskittyä siihen mikä on välttämätöntä, ja Suomen kansalle pitkällä tähtäimellä parasta. On niin helppo sanoa, että lakiesitys tai ehdotus on huono, mutta järkevän ja asiat kokonaisuutena huomioonottavien vastaehdotusten tekeminen on huomattavasti haastavampaa.
Mikael Mäkinen
Posts
No comments:
Post a Comment